15.-16.7. Los Angeles - Chicago - Helsinki - Rovaniemi - Pyssykylä

Aamulla herätys klo 4.00 ja lähtö lentokentälle. Ensimmäinen lentopätkä kesti 4 tuntia, koneen vaihto Chicagossa sujui reippaasti ja taas istuttiin reilut 8 tuntia koneessa.

Osa sai vähän nukuttuakin, osa ei. Helsingissä suomalaista kahvia ja ruisleipää ja reilun kolmen tunnin odottelu. Rovaniemeltä Wilin taksilla Pyssykylään ja ympyrä sulkeutuu. Kiitokset kaikille mukana olleille hyvästä seurasta ja huolenpidosta. Ja mukanahan olivat:

Pinna ja Osmo Aulamo

Sari ja Mika Nikula

Milja ja Jukka Willman

Esa Strand ja Anu Vasama

Matti Willman

Kauko Lakkala

Ismo Heiskanen

Tepu Jaakola

Matti Klar

ja Sami Hokkanen

Life is now!

12.-14.7. Venice Beach

Kolme vapaapäivää aurinkoisessa Kaliforniassa. Hollywoodia ja höpinää, shoppailua ja säpinää, tatuointeja, kalastusta, aurinkorasvaa, kylmää juomaa, hyvää ruokaa, turisteja, kodittomia, sekopäitä ja mahtavia ihmisiä. Osa porukasta kävi sightseeingilla Hollywoodissa, osa kulki omalla kyydillä Harrikkaliikkeen kautta Hollywoodiin. Iltaisin kuitenkin hyvissä ajoin nukkumaan.

Tässä hotelli Cadillac, joka oli majapaikkamme Venicessä.

Lähibaarissa vierailtiin syömässä ja juomassa melko tiheään.

Maisemia ja tunnelmia hotellin liepeiltä.

Milja lähettää terveisiä Eetulle, Peetulle ja Erikalle ja Siinalle, Sanjalle ja Sampolle. 

Sari lähettää terveisiä Neinille ja Nellalle.

Tepu lähettää terveisiä Janetelle ja Niinalle.

Huomenna aamulla aikaisin pitkä kotimatka alkaa lennolla Los Angelesista Chicagon kautta Helsinkiin ja siitä sitten Rovaniemelle ja Ouluun.

11.7. Barstow - Victorville - Santa Monica

Aamulla varikkotytöt tankkasivat pyörät viimeisen kerran. 

Matka jatkui Route 66:sta pitkin Victorvilleen ja Route 66 museoon, joka oli avattu tuntia aikaisemmin ihan meitä varten. Paras museo ja halvimmat kangasmerkit sekä hienoja nahkaliivejä lähti monelle mukaan.

Sitten siirrymme Interstatelle kohti Los Angelesia ja Santa Monica Pieriä, missä oli ajomatkamme päätepiste. Hieman pohjoisen porukkaa jännitti, kun liikenne tiheni ja kaistat lisääntyivät, mutta lopulta selvisimme hienosti perille.

Laiturilla Sami komensi porukan seuraamaan ja kävelimme Tyynenmeren ylle, laiturin päähän, missä meitä odotti pari henkilöä ja loppuyllätys.

Laiturilla seisoi suomalaisen seurakunnan pappi Jarmo Tarkki ystävänsä Anitan kanssa. Porukan ihmetellessä "mitä nyt?????", Jarmo laittoi liperit kaulaansa ja Anita ojensi kukkakimpun Miljalle. Siinä vaiheessa väki alkoi tajuta, että jotain erityistä oli tekeillä. Meillä on häät!!!! Milja ja Jukka sanoivat toisilleen "Tahdon" ja lupasivat rakastaa toisiaan niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Herkkä ja ikimuistoinen hetki kaikille meille matkassa olleille.

 Esa luki korinttolaiskirjeestä

Yllätetyt häävieraat kuvasivat jokaisen hetken tapahtumasta.

 Sulhanen sai suudella tuoretta aviovaimoaan.

Vihkiminen jälkeen siirrymme saattueena hotellimme ja kuljettajat pääsivät palauttamaan pyöränsä vuokraamoon. Illalla meillä olikin sitten kaksi loistavaa syytä syödä juhlaillallinen yhdessä; Miljan ja Jukan. Avioliitto sekä ajomatkamme päättyminen. Edessä muutama vapaapäivä ennen pitkää kotimatkaa.

10.7. Las Vegas - Barstow

Las Vegasissa oli jo aamuseitsemältä pitkästi päälle 30 astetta lämmintä ja luvassa oli n. 45 astetta ja Kuoleman laaksossa lämpötila voisi kohota jopa yli 50 asteeseen, joten äänestimme kolmesta vaihtoehdosta sellaisen, joka vei meidät vanhaa Route 66:sta Kingmanin ja mutkaisen ja kapean vuoristotien kautta vanhaan kultakylään nimeltä Oatman. Oatmanissa aasit kuljeskelivat vapaina kadulla kerjäten makupaloja turisteilta. Lisäksi meillä oli mahtava tuuri ja osuimme paikalle juuri, kun pankkiryöstö oli alkamassa. 

Matka jatkui Mojaven autiomaan halki päätyen lyhyen Interstate pätkän jälkeen Barstowiin, Kaliforniaan. Nautimme ilta-aterian ravintolassa, missä sai oikeaa kiinalaista ruokaa ja yksi pöydällinen päättikin tilata kiinalaisen perheaterian.

9.7. Las Vegas

Vapaapäivä! Heräilyt ja aamupalan omaan tahtiin ja jokainen vietti päivän miten halusi. Toiset käveleskelivät Fremontilla ja bongasivat taiteilijan, joka käytteli spraymaaleja melko lahjakkaasti ja pienen mietinnän jälkeen teki kerhollemme muistotaulun reissusta. 

Osa taas osti päivälipun bussiin ja uskaltautui tutustumaan uudempiin kasinoihin The Stripille, sekä jopa shoppailemaan ja ihmettelemään tätä uskomatonta, todella suurella rahalla rakennettua pelihelvettiä ja aikuisten huvipuistoa, jota ei voi kuvailla eikä uskoa todeksi, vaikka sen näkee luonnossa.

Illalla suurin osa porukasta viimein löysi taas toisensa ja päätti lähteä hotellin lähelle Fremontille etsimään iltapalaa ja katsomaan kuuluisaa valoshowta. Muutamalle iski vielä pelihimo ja ilta vierähti aamuyön puolelle, mutta suurin osa jengistä sai pidettyä itsensä kurissa ja pääsi nukkumaan ajoissa herätyksen virkeinä toiseksi viimeistä ajopäivää varten. 

8.7. Kanab - Las Vegas

Kanabissa söimme aamupalan upeassa etelävaltiolaisen plantaasin tyylisessä motelliravintolassa. Mittavan aamiaisen jälkeen pyörien keulat suuntasivat kohti Zionin kanjonia, punaisia, pieniä mutkateitä ja aivan uskomattoman kauniita maisemia.

Kanjonin jälkeen Tepu, Mika, Jukka, Kauko ja Ismo lähtivät aavikolle kohti Hooverin patoa, kun muu porukka suuntasi kohti aavikon keidasta eli Las Vegasia. Päivä oli todella kuuma, noin 45 astetta ja kaikki juomavesi oli todella tarpeeseen. Seikkailijoillemme sattui pieni virhearviointi ja vesi loppui kesken jo puolivälissä padolle, eikä keitaita ollut näkyvissä lukuunottamatta kangastuksia, joista ei paljon ollut apua janoisille matkaajille. Lopulta urhoolliset sankarimme päätyivät eräälle kasinolle muutamaa mailia ennen patoa ja pelastivat saadessaan viimein tuiki tarpeellista kylmää nestettä. 

Toisella puolella porukkaa oli myös totinen tehtävä ajaessa Las Vegasin pääkatu The Strip päästä päähän. Liikennevalot ehtivät aina punaisiksi porukan edessä ja matka kesti noin tunnin armottomassa helteessä, koneiden käydessä niin kuumina, että housunlahkeet oli parasta pitää kaukana pakoputkista. Lopulta koko jengi oli kasassa El Cortez kasinohotellissa ja baarissa kukin nautti muutaman ensiapujuoman ennen huoneisiin siirtymistä ja vilvoittavaa suihkua. Illalliselle päädyimme ansaitulta limusiinikyydillä paikalliseen Harley Davidson Cafehen. Aterian nautittuamme palasimme hotellimme liepeille alkuperäiseen Las Vegasin keskustaan ja Fremontille, joka on nykyisin upea ilta- ja yöelämän keskus. Jokainen palaisi sitten väsymyksestä mukaan omia aikojaan hotellille nukkumaan. Osa heti illallisen jälkeen, osa muutaman pelikokeilun jälkeen.

7.7. Page - Grand Canyon - Kanab

Aamupalan jälkeen karavaani suuntasi muutaman mailin päähän Colorado-joelle ihmettelemään patoja, joka oli hieman isompi kuin Kelukosken pato. Amerikassahan kaikki on SUURTA.

Nähtävyydet vain suurenevat päivän mittaan, sillä seuraava kohteemme olikin Grand Canyon. Siellä ihminen tuntee itsensä todella pieneksi. Tie oli pitkä, mutkainen ja kapea ja muitakin kulkijoita esim. biisoneita oli.